Onko kirkkokin hukassa?
Elo 22. 2010 - sirpaaholalaurila
Tämän päivän yhteiskunnassa kahtiajako vain kasvaa. Toisaalla ovat syrjäytymisuhan alla elävät köyhyydestä kärsivät ihmiset, jotka eivät pysty ylläpitämään edes peruselintasoa. Toisaalla taas ne, joilla menee tosi hyvin ja elämyksiä haetaan kaikesta. Kumpikin ryhmä vieraantuu arjesta ja voi huonosti. Psykoterapeutti Ulrika Segercrantzin mukaan (Yksilöksi ryhmässä) “sitä enemmän turvaudutaan ääri-ilmiöihin mitä huonommin voidaan. Pitää turvautua trendeihin, joista aitous on kaukana.”
Yltäkylläisyydessä elävien itsekeskeisyys korostuu ja kertakäyttökulttuuri jyllää. Työsuhteet alkavat olla pätkittäisiä ja lyhyitä samoin kuin ihmissuhteet ja avioliitot. Myös kirkkoon on tarttunut jonkinasteinen levottomuus. Ihmiset, jotka voivat huonosti juostessaan elämysten perässä, kaipaisivatkin ehkä pysyvyyttä ja hyvää arkea. Kirkko on paniikinomaisesti alkanut uusia ilmettään houkutellakseen nuoria jäseniä joukkoonsa.
Oulun seurakuntayhtymä otti kirkkovenelogon käyttöönsä kovalla kohulla, suurin osa ihmisistä kun näkee logossa jotain aivan muuta kuin kirkkoveneen. Vaikka arvostelua tuli paljon, kirkon puolelta todettiin, että hyvä kun puhetta ja julkisuutta riittää. Kun äsken kävin Oulun seurakuntayhtymän sivuilla, olin laskurin mukaan ainoa vierailija (klo 11.50), joten eipä tuo kirkkovenearvostelu ainakaan ahkeria kannattajia ole sivustolle kerännyt. Karjasillan kirkko kosiskelee kävijöitä kuolemannäyttelyllä ja rippituolilla. Kohta kai evankelis-luterilainen versio Äiti Ammasta halailee kirkkoon tulijoita. Uusi villitys kirkossa on myös non-stop -vihkiminen. Mm. Vantaalla yön aikana vihittiin satakunta paria. Näin kirkko tukee kertakäyttökulttuuria; onhan eroaminen jo niin helppoa, että turha avioitumiseenkaan on satsata.
Nyt kirkon kannattaisi olla aikaansa edellä ja satsata jo maailmalla trendiksi levinneeseen “kotoiluun”. Kyllähän esimerkiksi kauneimmat joululaulut vetävät kirkot täyteen vuodesta toiseen, Samuli Edelmanin virsilevyt ovat myyntilistojen kärkeä ja “Virsistä viis” -ohjelma kokosi paljon katsojia television ääreen. Kirkko voisikin tarjota jotain tuttua ja turvallista, jotain, jonka kokeminen tuo arjen lähelle.
